MUISTIINPANOT · PRIORITEETIT
Pyydä ryhmää luettelemaan, mikä on vialla, ja äänestämään sitten, mikä on tärkeintä, niin voittaja on lähes aina se, minkä kaikki näkevät. Varasto nimeää keräilyvirheet. Päivystys nimeää odotusajat. Ministeriö nimeää yleisön luottamuksen. Jokainen niistä on todellinen, ja jokainen on seuraus: jokin kauempana taustalla saa sen aikaan.
Kevin Dye antoi tälle nimen: virheellisten prioriteettien ilmiö. Monimutkaisissa tilanteissa ongelmat, jotka ihmiset asettavat kärkeen, ovat luotettavasti kauimpana alavirrassa. Eniten sattuu se, mikä näkyy eniten, ja eniten näkyvä on harvoin se, mistä kaikki alkaa. Näkyvyys ja syvyys kulkevat vastakkaisiin suuntiin.
John Warfield lisäsi toisen puoliskon, hajanaisuuden (spreadthink): laita viisitoista asiantuntevaa ihmistä huoneeseen, ja heidän yksilölliset prioriteettinsa tuskin menevät päällekkäin. Ei siksi, että joku olisi väärässä, vaan siksi, että monimutkaisessa tilanteessa on enemmän kuin yksi ihminen pystyy hahmottamaan. Kokeissamme 61–89 % kaikista ehdotetuista kohdista saa vähintään yhden äänen. Hajonta on huoneen normaali tila, ei sen epäonnistuminen.
Todellista huonetta ei voi pisteyttää, koska yhdelläkään todellisella huoneella ei ole vastausavainta. Simulaatiolla on. Rakensimme organisaation, jossa on kaksikymmentä ongelmaa, joista viisi on todella syviä syitä, ja annoimme viidentoista ihmisen käydä sen läpi kaksisataa kertaa kullakin asetuksella. He ratkaisivat jokaisen parin samoin kuin True Causes: yksi ääni kullekin, ratkaisu 75 %:lla annetuista äänistä.
Kun se, mikä sattuu, ei johda huonetta harhaan, äänestykseen pysähtyminen löytää 3,1 todellisesta syystä 5:stä, kun taas kartta siitä, mikä vaikuttaa mihin, löytää 3,9. Puolueetonkin huone pärjää paremmin kartoittamalla, koska parikysymys 75 %:n rajalla on parempi mittari kuin paremmuusjärjestys.
Kun huone asettaa järjestykseen pelkän tunteen perusteella, äänestys löytää viidestä ei yhtään, ja kartan rakentaminen sen päälle pelastaa vain 0,2. Äänestyksessä pudonnutta syytä ei voi palauttaa myöhemmin: kun kohta on hävinnyt äänestyksen, mikään huolellinen jäsentely ei tuo sitä takaisin.
Äänestys sopii vaihtoehdoista valitsemiseen. Se on väärä työkalu syiden löytämiseen, koska se mittaa näkyvyyttä ja kutsuu sitä tärkeydeksi. Korjaus ei ole parempi äänestys. Se on erilaisen kysymyksen esittäminen: vaikuttaako jokaisessa ongelmaparissa toinen merkittävästi toiseen? Syvimmät syyt ovat niitä, joihin kaikki muu palautuu, ja ne ovat usein kortteja, joita kukaan ei äänestänyt.
Katso se tapahtuvan viiden minuutin läpikäynnissä → · Lisää muistiinpanoja