Kolme asiaa sitoo yhteislaboratorion sen tapahtumapaikkaan: kaikki lukevat samaa seinää, yksi fasilitaattori pitää kaikki langat käsissään, ja huone päättää, mitä väite tarkoittaa. Kullakin on täällä vastine, joka ei tarvitse huonetta. Fasilitaattori on tervetullut mihin tahansa huoneeseen; muuttunutta on se, ettei menetelmä enää riipu siitä, että sellainen on paikalla.

Jokainen ryhmä saa oman seinänsä

Osallistujat työskentelevät pienissä ryhmissä – niin pienissä, että jokainen lukee koko seinän. Kun huone kasvaa sitä suuremmaksi, se jaetaan ryhmiin, joilla kullakin on oma seinänsä, ja huoneen kartta sisältää ne kaikki. Kenenkään kuorma ei kasva huoneen mukana: yhden ihmisen työ on sama, oli kysymyksellä viisitoista osallistujaa tai kaksi miljoonaa.

Sama kysymys, missä tahansa se esitetään

Yksikkö ei ole huone vaan kysymys. Kun avaat dialogin, alusta tunnistaa muut huoneet, jotka jo esittävät sen, olipa sanamuoto kuinka erilainen tahansa, ja liittää ne yhdeksi deliberaatioksi. Niiden ryhmistä tulee saman kysymyksen ryhmiä, ja väitteet liikkuvat niiden kaikkien välillä.

Muutama ajatus kulkee, ihmiset eivät

Sama väite kahdessa ryhmässä kirjoitettuna lasketaan yhdeksi väitteeksi, jonka kaksi ryhmää esitti. Juuri tämä yksi valinta tekee mittakaavasta laskettavan: ilman sitä väite neljässäkymmenessä huoneessa on neljäkymmentä kohtaa, eikä mitään voi laskea lainkaan. Huoneiden välillä kulkee muutama kortti – sen jälkeen, kun huone on lopettanut ideoinnin, ja ennen kuin se alkaa tarkentaa, joten mitään ei saavu, kun ihmiset vielä ajattelevat itse. Vain harvat valitut kulkevat, monipuolisiksi valittuina, joten seinä pysyy seinänä huoneiden määrästä riippumatta. Ne saapuvat kirjoittajansa tarkennuksen kanssa tavallisina kortteina ja arvioidaan kuten mikä tahansa muu. Yksityinen huone voi pyytää tätä yhteen suuntaan: sen kysymyksen lueteltujen huoneiden kortit saapuvat edelleen sen seinille, eikä mitään sen omaa lähde ulos.

Miten kahdesta sanamuodosta tulee yksi väite

Ryhmien laskemisella on merkitystä vain, jos pystyt kertomaan, milloin kaksi niistä sanoi saman asian eri sanoin. Alusta havaitsee todennäköiset parit ja esittää ne ihmisille, jotka kirjoittivat ne. Se ei koskaan yhdistä mitään itse: kahden jäsenen on oltava samaa mieltä siitä, että kaksi sanamuotoa ovat yksi väite, ja kumpi tahansa voi perua sen.

Epäsymmetria on tarkoituksellinen. Väärä yhdistäminen on kallis virhe – yhdistä väite suosittuun, niin se perii sen tuen –, kun taas yhdistämättä jääminen maksaa vain vähän tehokkuutta, koska väite kulkee yhä kahtena kohtana yhden sijaan. Väitteitä, jotka ovat ristiriidassa keskenään tai kääntävät toisensa, ei koskaan tarjota samana väitteenä, vaikka ne näyttäisivät kuinka samanlaisilta.

Jokaisen ryhmän kartasta tulee yksi kartta

Jokainen ryhmä jäsentää sen seinän, josta se todella deliberoi, ja tuottaa oman karttansa. Nuo kartat yhdistetään sitten: sama väite on yksi solmu, jokainen yhteys kertoo, kuinka moni ryhmä vahvisti sen toisistaan riippumatta, takaisinkytkentäsilmukat tiivistyvät yksittäisiksi syviksi syiksi, ja juuret luetaan yhdistetystä verkosta. Kun saman huoneen ryhmät vahvistivat vastakkaisia asioita, ristiriita julkaistaan konfliktina ja ohjataan, kuten mikä tahansa umpikuja, kahdelle muulle ryhmälle, joiden on oltava samaa mieltä. Huoneiden välillä kunkin huoneen löydös pysyy voimassa, ja yhteys näyttää, kuinka moni sitä arvioineista huoneista löysi sen: syy voi päteä yhdessä paikassa ja toisessa ei. Mitään ei keskiarvoisteta pois.

Kollektiivista älyä jokaisessa huoneessa, parvi niiden välillä

Jokainen huone on kollektiivista älyä jo sellaisenaan: ihmisiä, jotka tarkentavat, keskustelevat ja arvioivat yhdessä. Sen ajattelu on hajautunut sen ihmisiin, sen seinään ja sen karttaan; tutkijat kutsuvat tätä hajautetuksi kognitioksi. Huoneiden välille alusta lisää parven. Luonnosta ja ohjelmistoista tutuissa parvissa jokainen jäsen seuraa muiden jättämää jälkeä: muurahaiset vahvistavat polkua, jota useimmat muurahaiset kulkivat, ja reaaliaikaisessa ihmisparvessa jokainen seuraa, mihin ryhmä vetää. Näin parvi lähentyy, ja näin myös joukko lähtee laumaksi. Täällä huoneet eivät seuraa toisiaan. Huone kirjoittaa ennen kuin mitään saapuu, arvioi parinsa näkemättä, miten muut huoneet arvioivat ne, ja yksi organisaatio lasketaan yhdeksi ääneksi, avasipa se kuinka monta huonetta tahansa. Kun monta huonetta vahvistaa saman yhteyden, ne siis löysivät sen erikseen, ja määrällä on merkitystä. Yksimielisyys on näyttöä vain siinä määrin kuin lähteet olivat toisistaan riippumattomia; tämän sosiaalinen epistemologia toteaa todistuksesta. Parvi on rakenteessa: millään huoneella ei ole koko ongelmaa, kulkevia kortteja on vähän ja ne on valittu monipuolisiksi, ja syntyvä kartta sisältää yhteyksiä, joita yksikään huone ei olisi voinut piirtää.